PARTIOHISTORIAA MEILTÄ JA MUUALTA

1. PARTIOLIIKKEEN SYNTY
Englantilainen Robert Baden-Powell (s. 1857) tottui jo lapsena liikkumaan luonnossa ja myöhemmin sotilaan ura vei hänet merille ja vaikeakulkuisiin vuoristoihin. Pitkän elämänsä varrella hän tajusi, että pojat tarvitsevat tärkeän kasvunsa vaiheissa, 10-15 vuotiaana, aikuista ohjaajaa tukemaan ja johdattamaan oikealle raiteelle, jotta nuorista voisi kasvaa vastuuntuntuisia ja reippaita aikuisia. Nuorten rohkeuden ja palvelualttiuden hän oli havainnut jo armeijan nuorissa läheteissä ja Afrikan alkuasukasheimojen kasvatusriiteissä. Baden-Powell, jota partiolaiset ovat tottuneet kutsumaan B-P:ksi, kehitti uuden kasvatusmenetelmän, jonka perusajatuksena oli, että pojat voisivat partioida muuallakin kuin armeijassa. B-P lähti kokeilemaan menetelmiään v. 1907 Englannin kanaalissa sijaitsevalle Browsean saarelle pidetyllä leirillä 21 pojan kanssa. Siellä harjoitusten, leikkien ja kilpailujen avulla opeteltiin mm. leiri- ja erätaitoja, havainnointia ja hengenpelastusta. Leiri oli menestys ja tästä alkoi partioliikkeen kehitys ja maailman valloitus. Tytöt tulivat toimintaan pian poikien jälkeen v. 1909, jolloin he saivat oman ohjelmansa.

2. PARTION TULO SUOMEEN
Vuoden 1910 aikana ilmestyi suomalaisiin lehtiin kirjoituksia Englannissa nopeasti leviävästä boy scout-liikkeestä. Erään lehtitiedon mukaan Hangossa syntyi loppuvuodesta 1909 ruotsinkielinen partio osasto ja pian partiotoiminta käynnistettiin Maarianhaminassa, Loviisassa ja Helsingissä. Partiotoimintaa perustettiin erityisesti oppikoulujen yhteyteen. Näin partion Suomen valloitus oli aloitettu. Toukokuussa 1911 ilmestyi B-P:n kirjoittama 'Scouting for Boys' suomeksi 'Partiopojat' nimellä. Partiotyttötoiminta käynnistyi 1910 lopulla Helsingissä. Toimintaan vaikutti mm. Anni Collan kirjoituksillaan partiotyttö-toiminnasta 'toveriliikkeen' nimellä.Toiminta koki kuitenkin heti alkuunsa vastaiskun Suomessa kun Venäjän tsaarin edustajana toiminut kenraalikuvernööri F. A. Seyn määräsi syyskuussa 1911 partiotoiminnan lakkautettavaksi, koska pelkäsi liikkeen valmentavan poikia sotilaallisia tehtäviä varten ja pyrkivän erottamaan Suomen Venäjästä. Suurin osa n. 7000 partiolaisesta noudatti käskyä, mutta toimintaa myös jatkettiin 'maan alla' salaa.Vallankumous Venäjällä 1917 ja siitä seurannut Suomen itsenäisyys vapautti partioliikkeen pannasta ja toiminta saattoi jatkua entistä vilkkaampana. Toukokuussa 1917 perustettiin valtakunnallinen Suomen Partioliitto. Kasvaneen liikkeen kohokohtia olivat Robert Baden-Powelin ja hänen vaimonsa Olaven vierailu Helsingissä 1933.

3. PARTIO POHJOIS-SAVOSSA
Partiotoiminnasta tuli vihjeitä lehtien ja kirjallisuuden avulla Pohjois-Savoonkin, sekä suoranaisen kosketuksen avulla Helsingin partiopoikatoiminnan kautta Niinpä Kuopioon perustettiin Lyseon partiolaiset 1917, jonka toiminta tosin jäi lyhytikäiseksi. Saman vuoden syksyllä perustettiin Kuopion Nuoret Partiolaiset, jonka erikoisuutena oli se, että liikkeeseen kuului niin tyttöjä kuin poikia, kummatkin tosin omissa ryhmissään. Partiotyttötyö alkoi Pohjois-Savossa Iisalmessa 1919 kun sinne perustettiin Iisalmen Korventytöt. Kallan Tytöt perustettiin Kuopioon 1933 Anni Collanin vierailujen innostamana. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen partiotoiminta lähti etenemään isoimmista kaupungeista maalaiskyliin.

4. KINAHMIN KIIPIJÄT
Lippukunnan perustaminen
Partiotoiminnasta oli tullut vihjeitä Nilsiäänkin. Paikkakunnalle muuttaneet opettajat innostivat koululaisia partiotoiminnan pariin. Vuonna 1951 päätettiin perustaa oma tyttölippukunta. Perustamisasiakirjan ovat allekirjoittaneet 21. 2. 1951 Airi Karttunen lippukunnanjohtajana, Liisa Jormalainen sihteerinä ja Aila Jormalainen tonttujohtajana. Raija Karttunen mainitaan lippukunnanjohtajana 1951-52. Perustetun yhdistyksen tarkoituksena oli sääntökirjan mukaan " työskennellä tyttöjen hengelliseksi hyväksi, sekä kasvattaa heistä kunnon kansalaisia. 

Tarkoituksen toteuttamiseksi partiolippukunta Kinahmin Kiipijät järjestää kokouksia, leirejä ja kursseja. Partiotoiminnassa noudattaa lippukunta kansainvälistä Baden-Powellin partiojärjestelmää".Jäsenyyden ehdoista säännöissä sanotaan "lippukuntaan voi partioalokkaaksi liittyä jokainen 10 vuotta täyttänyt tyttö ilmoittautumalla johtajalle. Jäseneksi pyrkivällä tulee olla vanhempien tai holhoojan antama kirjallinen suostumus. Lippukunnanjohtaja voi joko hyväksyä tai hylätä anomuksen. Alokasaika on vähintään 3 kk ja enintään vuosi. Alokasajan jälkeen suoritettuaan hyväksyttävästi III-luokan tutkinnon sekä tehtyään partiolupauksen on jäsenellä oikeus kantaa kaulahuivia ja merkkiä. Uusi jäsen sitoutuu noudattamaan kaikkia sääntöjä ja päätöksiä sekä partiolakia. Lippukunnan tonttuosastoon voi liittyä jokainen 7 vuotta täyttänyt tyttö edellä mainituilla ehdoilla.

Toimintakertomus 1951
"Toiminta pyörähti siis käyntiin jo vuoden 1951 puolella. Olisimme toki saaneet viettää juhliamme jo vuonna 2001, mutta kaikissa asiakirjoissa mainitaan perustamisvuodeksi 1952,  jolloin toiminta vakiintui ja lippukunta rekisteröitiin". 

Aloitus tuntuu olevan nopeaa ja reipasta, sillä toimintakertomus 1950-luvun alusta kertoo seuraavaa: Partiotyttölippukunta. Kinahmin Kiipijät Toimintakertomus v.1951 "Eräässä suhteessa tapahtui huomattava käänne Nilsiän nuorisotyössä sillä v:n 1951 alussa perustettiin Nilsiään partiotyttölippukunta, joka sai nimekseen "Kinahmin Kiipijät". Ensimmäisenä vuonna haittasi toimintaa pahasti johtajapula. Myös taloudellisia vaikeuksia monessa muodossa ilmeni. Mutta näistä vaikeuksista huolimatta pääsi työ lippukunnassa hyvään vauhtiin. Lpk:n johtajana on aluksi toiminut rva Auvinen, sitten suurimman osan vuodesta terv.sisar Raija Uusitalo".

Kevätkaudella toimi 7 vartiota ja syksyllä 9. vartioiden jäsenmäärä 4-10. Lippukunnan nykyinen vahvuus on 64 tyttöä. Vartiot ovat pitäneet 100 kokousta ja n. 34 retkeä, vanhusten ja sairaiden luona käyntejä 14. Lisäksi ovat vartiot osallistuneet sosiaaliseen työhön parsimalla suurperheiden sukkia yms.

Lippukunta järjesti yhteisen puolukkaretken Pisalle. Retkeen osallistui 25 tyttöä. Marjoja saatiin n. 120 l. ja myytiin ne hintaan 30 mk litra.

Toukokuussa järjestettiin vartionjohtaja -kurssi. Siihen osallistui 14 tyttöä. Ohjaajina olivat partionjohtajat Hilkka Palin ja Lilli Olson Helsingistä. Kurssi pidettiin Olavi Räsäsen talossa. Muuruveden Sirppilahden piirileirille osallistui kesäkuussa 7 tyttöä. Leiri oli hyvin onnistunut virittämään tyttöjen partioinnostusta.

24.4. pidettiin poikalippukunnan kanssa yhteinen Yrjönpäivänjuhla. Siinä oli vierailijana Kuopiosta pj. Veikko Ulmonen. Siinä tilaisuudessa antoi 72 tyttöä partiolupauksensa. Yleisöä oli runsaasti. Hyvänä apuna toiminnassa on ollut oma kokoushuone, jonka kunnanlääkäri rouvineen on hyväntahtoisesti luovuttanut lippukunnan käyttöön. Lämmityspulma on ratkaistu siten, että jokainen vartio on tuonut risuja.

Jumalalle kiitoksen antaen luomme katseen menneisyyteen ja häneltä siunausta anoen kiinnitämme silmämme tulevaisuuteen". (Nilsiässä 8.11.1951)

Näin kertoo siis toimintakertomus ja pistää ihan päätä huimaamaan. Vauhtia on ollut heti alussa. Takaisku taisi tulla kuitenkin varsin pian, sillä lippukunnan toiminnasta ei löydy minkäänlaisia merkintöjä vuodelta 1953-59. Toimintaa lienee ollut, mutta vähänlaisesti. Tähän on varmasti vaikuttanut vetäjätilanteen ongelmat. Mikäli lippukunnalla ei ole ollut vetovastuussa olevaa johtajaa on toiminta väkisinkin ollut vähäistä

Pisan Pojat
Tyttölippukunnan vastapainoksi oli Nilsiään perustettu poikalippukunta Pisan Pojat, joiden toiminta 1950 luvulla on välillä ollut aktiivista mm. opettaja Veli Töyrylän toimesta. Pisan Poikien toiminnasta on jäänyt jäljelle hyvin vähän dokumentteja. Poikien partiotoiminta hiipui 1960-luvulle tultaessa.

Lippukunnanjohtajat, toimitilat ja taustavaikuttajat
Tultaessa 1960-luvulle mainitaan Kinahmin Kiipijöiden lippukunnanjohtajaksi Mirja Korhonen ja hänen jälkeensä Katriina Ruoppi jota seurasi Airi Karttunen. Kaikki tiedossa olevat lippukunnanjohtajat mainitaan jäljempänä.

Tyttölippukunnasta sekalippukunnaksi
Kun partiopoikatoiminta ja tyttöpartiotoiminta osoitti lisääntyvää yhteistyön merkkejä ja 1970-luvun alussa tapahtui näiden erillisten järjestöjen valtakunnallinen yhdistyminen Suomen Partiolaiset ry:ksi alkoi partiopiirienkin yhdistyminen ja sitä kautta syntyi myös paikallistasolla yhteislippukuntia, joissa toimi sekä tyttöjä, että poikia. Nilsiässä tyttölippukunta Kinahmin Kiipijät muuttui käytännön kautta sekalippukunnaksi, sillä poikalippukunta Pisan Pojat ei ollut toiminut pitkään aikaan ja pojatkin myös halusivat partiotoimintaan mukaan. 

Varsinaista lippukuntien yhteensulautumista tai yhdistymistä ei siis tapahtunut, vaan pojat hyväksyttiin toimintaan mukaan ja lippukunnalle kirjoitettiin uudet säännöt, joissa ei puhuta tytöistä tai pojista vaan lapsista ja nuorista. Näin toiminta on jatkunut 1970-luvulta tähän päivään sulassa sovussa. Toki tytöt ovat käytännössä olleet aktiivisimpia partiotoimintaan osallistujia edelleenkin kuin pojat.

Tuleviin suuntautuen
Kinahmin Kiipijät suuntaavat katseensa luottavaisesti tulevaisuuteen. Lippukunta on nyt nimensä mukainen lippukunta ja tämän lipun alla tahdomme kulkea ja jatkaa matkaa ylläpitäen aktiivista partiotoimintaa paikkakunnalla. Siihen on Nilsiässä pitkät perinteet ja yhteistyötä suosiva ilmapiiri. Jatkossakin lupaamme kiivetä Kinahmille, Pisalle ja Tahkolle sekä monille muille vastaantuleville haasteille. Siispä katsomme tässä juhlatilaisuudessa kiitollisena taaksepäin kuluneisiin vuosiin ja luottavaisena suuntaamme eteenpäin tulevaisuuteen.

LIPPUKUNNANJOHTAJAT:
1951 Ritva Uusitalo
1953-59 ei tiedossa olevaa lippukunnanjohtajaa
1961-62 Mirja Korhonen
1962-63 Katriina Ruoppi
1963-64 Airi Karttunen
1964-93 Tuula Karppinen
1993-94 Tuula Räsänen
1994-95 Minna Pitkänen
1995-96 Anna Heikkinen
1996-99 Eino Keihänen
1999-2011 Tiitus Lahti
2011- 2012 Aino Väätäinen
2012- 2017 Juha Hämäläinen
2015-2020 Sanna Ilvonen
2020-2021 Ari Remekselä
2021-2022 Sanna Ilvonen

PARTIOKOLOT JA KOKOONTUMISTILAT 1950-2002
Kinahmin Kiipijöiden kokoontumistilat ovat vuosien varrella ehtineet muuttaa osoitetta monestikin:
1950 luku Kunnanlääkärin asunnosta huone
1960 luku Oppikoulun rakennuksessa (purettu) kellaritiloissa (Manala), tiloissa myös muuta toimintaa
1970 luku Seurakuntatalon valmistuttua kerhohuoneessa kokoontumispaikka, yhteinen tila päiväkerhon kanssa, oma kaappi
1970 loppu & 1980 alku Mantun talon yläkerrassa 'Kolo' (2 huonetta)
1980 luku Säästöpankin kellarissa 'Kolo'
1980 loppu & edelleen 'Kolo' Koivikon toimintakeskuksen alakerrassa. Kokoontumispaikkojen nimissä saattaa olla virheitä. 2000 luvulla ensimmäisellä vuosikymmenellä toimittiin Koivikon tutussa kolotilassa ensimmäinen vuosikymmen. Vuosikymmenen vaihtuessa tuli ilmi, että talossa on sisäilmaongelma. Tässä tilanteessa alettiin hakea uutta kokoontumistilaa. Tätä jouduttiin etsimään seuraavat lähivuodet. Seurakunnan isopappila oli tyhjentynyt vuokralaisista (tähän vaikutti myös Nilsiän seurakunnan liittyminen Järvi-Kuopion seurakuntaan. Isosta pappilasta tuli uusi kokoontumispaikka 2012).

Seurakuntakodin remontin ajaksi kaikki seurakunnan toiminta siirtyi myös isoon pappilaan. Tässä sovittiin kerhojen ja muun kokoavan toiminnan kanssa partioryhmien kokoontumisia. Lippukunnan toiminta oli tuolloin aktiivista.

Seurakuntakodin remontti valmistui keväällä 2018 ja partiokolo muuttui alasaliin sekä kerhohuoneisiin. Välillä piha oli täynnä partiolaisia, kun kolme ryhmää teki aktiviteettejä ulkona.

Vuonna 2020 alkanut korona-pandemia teki omat haasteensa kokoontumisiin. Partiotoimintaa jatkettiin etänä ja johtajat laittoivat ryhmiin tehtäviä, joista he saivat kuvia. Koronavuosien aikana tehtiin myös partiopiirin historiaa - Tiia Kampman teki partiojohtajakoulutuksen lopputyön ROK-kurssin järjestämisestä lippukuntatasolla. Tämä huomioitiin Järvi-Suomen Partiolaisten nettisivulla esimerkkinä. Vuoden 2021 kevätjuhlassa Tiia sai Pj-merkin ja viisi teinijohtajaa ROK-todistukset.

Oman tilan tarve on aina ollut partiossa kova ja muiden nurkissa oleminen on koettu vaikeaksi. Partiokolo on kuitenkin aina saatu järjestettyä. Lippukunnan taustayhteisöksi lupautui 1960 luvulla Nilsiän seurakunta.

Arkiston kätköistä löytyy paperi, joka on päivätty 28.10. 1965, jossa kirkkoherra Erkki Leskiö toteaa seurakunnan lupautuneen lippukunnan taustajärjestöksi. Seurakunta on vuosittain antanut määrärahan lippukunnan toimintaan. Lisäksi Nilsiän kunta ja myöhemmin kaupunki on vuosittain avustanut lippukunnan toimintaa ja toimitilat on useimmiten saatu järjestettyä kunnan kautta. Tämä pitää edelleen paikkansa.

Merkittäviä 2010-luvun tapahtumia olivat:
- jäsenmäärän tupalaantuminen
- kolon vaihtuminen useamman kerran
- aikuisten johtajien saaminen mm. Arto Paavilainen ja Ari Remekselä. Myöhemmin toimintaan tuli mukaan Jani Hyvönen, Tiia Kampman ja Seija Möykkynen
- piirileiri Kosmos 2015
- Finnjamboree Roihu 2016
- Järvi-Suomen Partiolaisten 10-synttärit Jyväskylässä 2017
- partiotaitokisoihin osallistuminen aktiivisesti
- Lasten leikkiä PT-kisat Nilsiässä ja piirileiri Ryske 2019. Tässä jälkimmäisessä toisena leirinjohtajana oli Kinahmin Kiipijöiden Juha Hämäläinen

Historiikin tekijän huomio. Palasin seurakuntaan syksyllä 2017 ja tästä lähtien ollut seuraamassa Kinahmin Kiipijöiden toimintaa. Suomen Partiolaisten peruskirjauudistus 2020 toi uuden lupauksen ja taustayhteistyösopimukset lippukuntiin. Olimme tuossa meidän kirkossa partiomessussa ja lupauksenannossa seuraavana päivänä, kun tuo peruskirja oli hyväksytty. Edelläkävijöinä siis oltiin uuden lupauksen käyttöönotossa. Toinen peruskirjauudistuksen mukana tuoma hyvä uudistus on ollut partioihanteiden avaaminen ja sanottaminen (porraskäytävässä ne ovat nähtävissä). Olemme siis olleet lähivuosina ns. aallonharjalla toiminnassamme. Facebookin HC-partiolaisissa huomioitiin myös meidän partiokolo-kyltti, joka toissa vuonna paikalle laitetiin. Partiojohtajat ovat olleet aktiivisesti myös seurakunnan apuna erilaisissa tilanteissa. Tämän talon ja kirkon pelastustie-kyltit ovat partiojohtajien paikalleen laittamia. Viime vuonna kävin seppomestari-koulutuksen ja toimin Kuopion tuomiorovastikunnan seppomestarina, tämä tuo laajempaa näkökulmaa ja kyselyjä partiotoiminnan perusteista. Partion arvopohja on aina ollut meidän vahvuus. Partiolupaus - laki ja ihanteet ovat toimintamme perustuksia ja niiden mukaan tätäkin juhlaa vietämme. Partio-ohjelmaa unohtamatta. Lisäksi tämän kuluvan vuoden aikana on uusittu partion ja seurakunnan taustayhteistyösopimukset alueemme lippukuntien kanssa, nämä oli tarpeen päivittää tälle vuosituhannelle. Olemme edelleen kiitollisia taustavaikuttajillemme: Kuopion seurakuntayhtymälle, kaupungille ja kaikille yhteistyökumppaneille, joiden kanssa olemme saaneet yhteistyötä tehdä. Myös Lokki-alueen yhteistyö on vahvaa ja yhteydet piiriin sujuvat, kiitos Pia Salmela siitä

Olen luvannut hoitaa lippukuntamme lippuun kärkimerkin ja tämä lupaus on edelleen voimassa.

Tiitus Lahti

Lippukunnanjohtaja (Historiikki esitetty lippukunnan 50-vuotisjuhlassa 6. 10. 2002)
Jatko-osa päivitetty 70-vuotijuhlaan 23.4.2022